|
KASVUPAIKKA:
Puusto on
iäkästä ja monikerroksellista. Pökkelöitä, keloja ja maalahopuustoa
runsaasti. Tuoreella ja lehtomaisella kankaalla
vanhat metsät ovat yleensä kuusivaltaisia, sekapuustona mm. vanhoja
haapoja ja raitoja sekä aihkimäntyjä. Vanhat lehtimetsiköt ovat
metsätyypiltään tavallisesti lehtomaisia kankaita tai lehtoja.
pääpuulajina koivut ja/tai haapa. Kuivahkolla kankaalla ja sitä
karuimmilla metsätyypeillä vanhat metsät ovat yleensä mäntyvaltaisia.
Vanhojen metsien luonnonsuojelullinen merkitys perustuu mm. runsaaseen
ja monipuoliseen lahopuustoon, vanhojen lehtipuiden (haapa, raita)
esiintymiseen sekä monikerrokselliseen ja -lajiseen puustorakenteeseen.
Kuusivaltaisissa vanhoissa metsissä on kostea ja vakaa pienilmasto,
millä on elintärkeä merkitys monille eliölajeille, kuten esim. naavoille
ja lupoille. Vanhojen metsien arvokasta ja/tai uhanalaista eliölajistoa
ovat mm. monet kääpä- ja kovakuoriaislajit, tikat, pöllöt ja muut
kolopesijälinnut
sekä liito-orava.
KASVILLISUUS:
Lajisto vaihtelee metsätyypistä ja pääpuulajista riippuen. Sammalten peittävyys
pohjakerroksessa on kuusivaltaisissa metsissä huomattavan suuri. Vanhat
kuusivaltaiset metsät ovat usein soistuneita.
Vanhan havumetsän tyyppikasveja edustaa esim. yövilkka.
|
|