KASVUPAIKKA:

Kalliokohteet poikkeavat ekologisesti huomattavasti muista metsäympäristöistä mm. kasvupaikan maaperän karuuden ja äärevän pienilmaston suhteen. Erityisesti kallioiden kasvillisuudessa on karukkokankaan piirteitä.

KASVILLISUUS:

Kalliot ovat paahteisia kasvupaikkoja, joten niissä viihtyvät kasvilajit ovat sopeutuneet kuiviin olosuhteisiin. Kasvillisuus on yleisesti ottaen matalaa ja harvaa. Kallioiden pinnoilla tavataan monenlaista jäkäläkasvillisuutta ja kallionkolojen hieman kosteammissa olosuhteissa viihtyvät myös sammalet. Kallioilla tavataan niittymäistä kasvillisuutta (kalliokedot), kuten esim. kissankäpälää, kangasajuruohoa (kuvassa) ja eräitä matalia heinälajeja. Kallioilla tavataan myös eräitä saniaislajeja, mm. kallioimarretta ja karvakiviyrttiä (kuvassa). Ravinteisimmilla kallioilla tavataan mm. kalliokieloa ja raunioisia.

LUONNONTILAISUUS:

Luonnontilaisuuteen kuuluvat vanhat, kitukasvuiset, pienikokoiset männyt ja yksittäiset kelot.

METSÄLAIN MUKAINEN ERITYISEN TÄRKEÄ ELINYMPÄRISTÖ.