|
KASVUPAIKKA:
Kivikot ja
louhikot ovat yleensä karuja sekä lämpötila- ja kosteusoloiltaan ääreviä
kasvuympäristöjä. Ne ovat syntyneet esim. jyrkänteen alapuolelle kallion
rapautumisen tuloksena tai ne voivat olla jääkauden jälkeisen kehityksen
muodostamia muinaisrantoja.
Pohjois-Suomen laajat kivikko- ja louhikkoalueet, "pirunpellot" eli
kivikkorakat ovat syntyneet etupäässä pakkasrapautumisen tuloksena.
KASVILLISUUS
Kivikon tai louhikon sijainnilla rinteessä sekä kallioperän
ravinteisuudella on ratkaiseva merkitys kohteen kasvillisuuden kannalta.
Esim. etelärinteillä sijaitsevat kohteet ovat hyvin kuivia ja paahteisia
kasvupaikkoja, jolloin niiden kasvillisuus muodostuu lähes yksinomaan
jäkälistä. varjorinteiden kivikot ja louhikot ovat usein sammalkasvuston
peittämiä. Kivikoissa ja louhikoissa
tavataan kasvupaikasta riippuen myös ruohokasvillisuutta, esim.
kallioimarretta ja ketunliekoa.
Kallioperän ravinteisuus voi toisinaan näkyä esim. vaateliaiden ruoho-
ja pensaslajien esiintymisenä.
Kivikot
voivat olla toisinaan jääkauden jälkeisen kehityksen muodostamia
muinaisrantoja.
METSÄNHOITO:
Nämä kohteet ovat äärimmäisen karuutensa vuoksi erittäin herkkiä maaston
kulumiselle, mistä johtuen ne tulisi jättää kokonaan
metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Mahdolliset hakkuut tulee tehdä hyvin
varoen talvisaikaan. Puuntuotannollinen kyky on kaikilla näillä
paikoilla hyvin alhainen joten niiden jättämisestä luonnontilaiseksi
aiheutuu harvoin merkittäviä tuotannollisia tappioita.
LUONNONTILAISUUS:
Luonnontilaisuuteen kuuluvat vanhat, kitukasvuiset, pienikokoiset männyt
ja yksittäiset kelot. |
