|
KASVUPAIKKA:
Lähde on
pohjaveden avoin purkautumisaukko, joka sijaitsee usein esim. harjun
rinteessä. Pohjaveden virtaus pitää lähteen
välittömän lähiympäristön pienilmaston suhteellisen vakaana ympäri
vuoden: kesällä lähde ympäristöineen on ympäröivää metsää
viileämpi ja kosteampi, talvella lämpimämpi (pysyy sulana). Tästä
johtuen lähteissä voivat elää monet sellaiset eliölajit,
jotka eivät menesty muun tyyppisissä ympäristöissä.
KASVILLISUUS:
Lähteet ja tihkupinnat ovat yleensä pienialaisia, sammalvaltaisia
kasvillisuuslaikkuja. Laajimmillaan ne voivat olla esim. muutamien
aarien laajuisia. Lähteiden sammallajit ovat väritykseltään usein
kirkkaan- tai tummanvihreitä ja ne ovat selvästi lehdellisiä. Useiden
sammallajien lehdissä erottuu paljain silminkin vahva keskisuoni.
Lähteille tyypillisiä sammallajeja ovat mm. kilpisammalet,
huurresammalet, rassisammal ja lähdesammalet.
Välittömässä lähiympäristössä tavataan vaateliasta ruoho- ja
heinäkasvillisuutta, esim. suokelttoa, tähtisaraa ja korpinurmikkaa.
LUONNONTILAISUUS:
Lähteen
välitön lähiympäristö on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen,
silloin kun lähteen vedenpinnan korkeuteen ei ole vaikutettu
kuivatuksella eikä lähiympäristön pienilmastoa ei ole rasitettu
hakkuulla tai metsänhoitotyöllä. |
