KASVUPAIKKA:

Tihkupinta on alue, josta pohjavesi tihkuu maanpinnalle, mutta jossa ei ole selkeää purkautumisaukkoa. Tihkupinnat sijaitsevat samanlaisissa paikoissa kuin lähteetkin.
 

KASVILLISUUS:

Lähteet ja tihkupinnat ovat yleensä pienialaisia, sammalvaltaisia kasvillisuuslaikkuja. Laajimmillaan ne voivat olla esim. muutamien aarien laajuisia. Lähteiden sammallajit ovat väritykseltään usein kirkkaan- tai tummanvihreitä ja ne ovat selvästi lehdellisiä. Useiden sammallajien lehdissä erottuu paljain silminkin vahva keskisuoni.
Lähteille tyypillisiä sammallajeja ovat mm. kilpisammalet, huurresammalet, rassisammal ja lähdesammalet.
Välittömässä lähiympäristössä tavataan vaateliasta ruoho- ja heinäkasvillisuutta, esim. suokelttoa, tähtisaraa ja korpinurmikkaa.

LUONNONTILAISUUS:

Tihkupinta tai sen lähiympäristö ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, kun pohjaveden nousu maanpintaan on jatkunut häiriöittä ja lähiympäristön maanpinta, ruoho- ja heinäkerros, pensaskerros sekä puusto ovat käsittelemättä.

METSÄLAIN MUKAINEN ERITYISEN TÄRKEÄ ELINYMPÄRISTÖ.