|
KASVUPAIKKA:
Tähän
luokkaan kuuluvat ojittamattomat, pienialaiset kitu- ja joutomaan nevat,
rämeet ja korvet. Kysymykseen voivat siis tulla useat eri suotyypit.
Suoluonnon monimuotoisuuden suojelussa on olennaista pyrkiä
vesitaloudellisesti järkeviin kokonaisuuksiin. Tämä voi tarkoittaa
esimerkiksi kunnostusojituksesta pidättäytymistä, mikäli suurin osa
suosta on edelleen luonnontilassa.
Pohjois-Karjalassa ojittamattomia soita ja niillä olevia saarekkeita on
eniten maakunnan itä- ja pohjoisosissa. Eteläosissa suuri osa soista
ojitettu tai otettu turvetuotantoon.
KASVILLISUUS:
Metsälain tarkoittamat vähäpuustoiset suot ovat yleensä suotyypiltään
rämeitä tai nevoja. Tyypilliset rämeet ovat karuja ja paksuturpeisia,
mätäspintaisia soita. Niiden kenttäkerroksen vallitseva kasvillisuus
koostuu varvuista, esim. suopursu, vaivaiskoivu, juolukka ja vaivero.
Rämeiden puusto koostuu kituliaista männyistä.
Nevat ovat tyypillisesti märkiä ja upottavia, puuttomia soita. Nevoista
tavataan sekä karuja että rehevämpiä suotyyppejä. Karujen nevojen
kasvillisuus on matalaa, lajeja ovat mm.
tupasvilla, leväkkö, tupasluikka, mutasara ja karpalo. Rehevämmillä
nevatyypillä tavataan kookkaampaa sara-, heinä- ja ruohokasvillisuutta,
kuten esim. pullo- ja jouhisaraa, siniheinää, raatetta, kurjenjalkaa ja
vesiherneitä. Etenkin karujen nevojen mätäspinnoilla tavataan yleisesti
myös rämeiden varpukasvillisuutta. Pohjakerroksessa vallitsevat sekä
nevoilla että rämeillä eri rahkasammallajit.
|
 |