Tarhauksen etiikka

Eläinten kasvattamisen etiikka on saanut nykyisin runsaasti huomiota. Suurennuslasin alla ovat olleet niin eläinten ruokinta ja elinolosuhteet kuin myös eläinten liiallinen jalostaminen. Paljon huomiota saaneet ikävät eläinsairaudet ovat lisänneet kuluttajien huolta siitä, mikä on terveellistä ruokaa. Siksi onkin oikea aika tuoda markkinoille sellainen eläinten kasvatusmuoto, joka on eettisesti hyväksyttävää eli riistantarhaajien kasvattamat tarhatut villisiat. Riistantarhaus elinkeinona onkin herättänyt paljon kiinnostusta sen ottaessa huomioon eläinten kasvatuksen ja tarhauksen eettiset kysymykset. Riistantarhauksesta onkin kehittymässä Suomeen kuten muihinkin EU-maihin arvostettu elinkeino.
_ Riistantarhaus poikkeaa täysin tehokasvatuksesta. Tarhaajat kasvattavat tarhattuja villisikoja niiden luonnollisia elintapoja noudattaen ja kunnioittaen. Villisika on laumaeläin, jonka käyttäytyminen ja biologia edellyttävät tarhalta luonnonmukaista elinympäristöä. Villisiat hankkivat osan ruuastaan itse tarhalta. Tarhalta villikojen syömä ruoka on saamaa kuin villisikojen luonnollinen ravinto eli esim. marjat, ruoho ja kovakuoriaiset. Tietysti villisioille annetaan lisäravintoa kuten perunaan, viljaa ja heinää. Tarhan riittävä pinta-ala suhteessa eläinmäärään, mahdollisuus laumakäyttäytymiseen ja villisian luonnollinen ravinto takaavat stressivapaan riistalihan tuottamisen.
_ Villisian kasvatus poikkeaa tehomaataloudesta myös siksi, että villisikojen annetaan lisääntyä luonnollista kausilisääntymistä noudattaen. Villisika on tyypillinen kausilisääntyjä ja ne lisääntyvät tavallisesta vain kerran vuodessa. Villisikaemakkojen annetaan porsia luontoon omia viettejään noudattaen. Emakoille tarjotaan ennen porsimisen alkamista materiaalia esim. olkia, pesän rakentamista varten. Toisaalta useammalla tarhalla on olemassa porsimiskoppeja, joihin emakot mielellään porsivat. Eettisyyttä on myös se, että porsaiden annetaan elää samassa laumassa kuin emonsa.
_ Villisikojen immuunijärjestelmä on erinomainen. Villisikojen sairastelu on vähäistä, joten niitä ei tarvita lääkitä. Tästä johtuen villisian lihassa ei ole lääkejäämiä. Hyvä vastustuskyky on riittävän väljän tarhan ansiota. Koska villisiat ovat sorkkaeläimiä ja ne juovat toistensa sorkanjäljestä, pitää tämä luontainen käytös lauman vastustuskykyisenä bakteereille. Jos villisikatarha on väärin mitoitettu ja rakennettu ja eläimiä on liikaa, ne stressaantuvat ja saastuttavat ulosteillaan tarhan maapohjan. Luontaisen käyttäytymismallin (juo vettä maasta) ja stressaantumisen aiheuttama vastustuskyvyn lasku johtavat yleensä eläinten sairastumisiin.
_ Myös villisikojen käsittelyssä otetaan eettisyys huomioon. Eläimiä käsitellään ja siirrellään mahdollisimman vähän. Eläimet elävät hyvin pitkälti omaa, luonnollista laumaelämäänsä tarhalla. Tietysti eläimet ovat tottuneet ihmisiin, mutta koska villisikoja ei oteta turhaan kiinni, ne eivät ihmisin läsnäolosta myöskään stressaannu. Villisioille ei tarvitse tehdä kivuliaita toimenpiteitä kuten hampaiden katkomisia ja kastraatiota.
_ Villisiantarhauksessa eettisyys on kuvassa myös eläimen teurastuksessa. Eläimet lopetetaan vain ja ainoastaan tarhalla. Näin eläimiä ei tarvitse siirrellä elävänä ja turha stressaantuminen vältetään. Stressitön teurastaminen säästää eläintä ja takaa hyvän lihan laadun.
_ Riistantarhaajien tarhaama villisika on eettistä myös siksi, että tarhaajajärjestö haluaa tuottaa geneettisesti puhdasta villisian lihaa. Riistantarhaajat eivät hyväksy villisikojen risteyttämistä kesysikojen kanssa. Riistantarhaajiksi hyväksytäänkin vain geneettisesti puhtaiden villisikojen tarhaajat.