Kun ihminen kuolee, omaiset järjestävät hautajaiset. Hautajaiset on surujuhla, jossa vainajan ystävät ja omaiset surevat yhdessä. Hautajaiset voivat olla kirkolliset tai siviilihautajaiset. Omaiset voivat järjestää molemmat hautajaiset kirkossa tai jossakin muussa paikassa.
Tänä päivänä suurin osa ihmisistä kuolee Suomessa sairaalassa tai muussa laitoksessa, esimerkiksi vanhainkodissa. Lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen, jonka sairaala lähettää henkikirjoittajalle. Henkikirjoittaja lähettää omaisille kotiin postissa hautausluvan.
Hautajaisten järjestäminen
Omaiset menevät hautausluvan kanssa hautaustoimistoon, joka voi hoitaa kaikki hautajaisjärjestelyt. Hautaustoimistossa omaiset sopivat milloin ja missä hautajaiset ovat, kuka on pappi ja haudataanko vai tuhkataanko vainaja. Hautaustoimistosta voi ostaa arkun tai uurnan ja kukat. Hautajaisiin voivat tulla kaikki vainajan ystävät, sukulaiset ja tuttavat. Hautajaisten jälkeen on muistotilaisuus, johon tulevat vain ne ihmiset, jotka omaiset sinne kutsuvat.
Hautaustoimisto tuo vainajan ja arkun kirkkoon. Arkku on edessä lähellä alttaria. Vainajan pää on kohti alttaria. Vainajan sukulaiset menevät ensimmäisenä kirkkoon sisälle ja istuvat käytävän oikealla puolella. Lähisukulaiset istuvat edessä. Sukulaiset istuvat oikealla puolella, koska oikea puoli on lähellä vainajan sydäntä. Muut vieraat istuvat käytävän vasemmalla puolella.
Hautajaisissa soivat urut, pappi pitää puheen ja siunaa vainajan. Omaiset ja ystävät laskevat seppeleet ja kukat arkulle, lopuksi he laulavat yhdessä virren. Hautajaiset eivät ole aina samanlaiset ja omista toiveista voi puhua papin kanssa.
Jos vainaja haudataan, 4 – 6 miestä kantaa vainajan arkun kirkosta ruumisautoon, jossa arkku viedään hautausmaalle. Hautausmaalla miehet laskevat arkun hautaan ja kukkaseppeleet haudalle. Haudalla vieraat laulavat virren. Jos vainaja tuhkataan, arkku jää kirkkoon ja uurna lasketaan hautaan myöhemmin, esim. seuraavalla viikolla. Silloin on paikalla vain lähimmät omaiset. Tuhkan voi myös levittää metsään, vesistöön tms. tai uurnan voi ottaa kotiin.
Tämän jälkeen on muistotilaisuus kotona tai seurakuntasalissa tai jossakin muussa rauhallisessa paikassa. Pöydillä on valkoiset liinat ja kynttilät. Huoneessa on myös pöytä, jossa on vainajan valokuva, kukkia ja kynttilä. Ne vainajat omaiset tai ystävät, jotka eivät voi tulla hautajaisiin, voivat lähettää adressin. Adressissa on runo vainajalle. Muistotilaisuudessa vieraat syövät tai juovat kahvia, muistelevat vainajaa, laulavat virsiä ja lukevat adressit.
Vieraat pukevat hautajaisiin mustat tai tummat vaatteet, naisilla voi olla suruharso. Vaatteet ja korut ovat tyylikkäät, mutta eivät liian koristeelliset.
Hautajaispäivänä vainajan asuintalossa ja muistotilaisuuspaikassa on lippu puolitangossa eli suruliputus.
Lähiomaiset surevat vainajaa ja vieraat haluavat lohduttaa heitä. He voivat kätellä ja sanoa: ”Otan osaa suruun” tai vain ”otan osaa”.
HAUTAJAISTEN JÄLKEEN
Kuolinilmoituksen voi laittaa lehteen ennen hautajaisia. Silloin se on samalla kutsu hautajaisiin. Toinen tapa on, että omaiset laittavat ilmoituksen lehteen hautajaisten jälkeen. Silloin se on samalla kiitos vieraille siitä, että he tulivat hautajaisiin.
Omaiset ostavat yleensä haudalle hautakiven tai ristin.
Hautajaisten jälkeen kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä täytyy järjestää perunkirjoitus, jossa selviää vainajan omaisuusasiat.
Hautajaiset maksavat 3000 – 6000 euroa. Sosiaalivirasto voi auttaa hautajaismaksuissa.
Hautausseremonia
http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/hautajaiset.phtml
Pukeutuminen
http://www.teja.fi/pukeutuminen/28.html