2 Jalusta ja kuvanvakaaja |
Videokuvaus |
Videokuvauksessa
on aina pyrittävä välttämään tarpeettomia
kameran liikkeitä: vapina, tärähdykset, huojunta ja heilunta.
Se vaatiin kärsivällistä harjoittelua ja kriittistä
omien otosten tarkastelua. Vaikka videokuvaus onnistuu laadukkaiden kuvanvakaajien
ja kuvauskokemuksen myötä monissa tilanteissa käsivaralta
tai luonnollisia tukia soveltaen, kannattaa kolmijalkaista nestevaimennettua
jalustaa käyttää aina, kun se vain on mahdollista. Joissakin
tilanteissa kevyt yksijalkainen kamerajalusta on sopiva ratkaisu. Isommilla
kameroilla voi käyttää rinta- ja olkatukia. Monissa jalustojen
kahvoissa on kameran käytön kauko-ohjauspainikkeet, jolloin
kameran kääntäminen ja samanaikainen zoomaus onnistuu vakaasti
yhdellä kädellä. Jalustaa tarvitaankin erityisesti kuvattaessa
pitkällä polttovälillä (zoomaus), panoroinnissa (kameran
liike vaakatasossa) ja tilttauksessa (kameran liike pystysuunnassa).
Pienillä digivideokameroilla on helppo kuvata yhdelläkin kädellä, mutta toinen käsi kannattaisi ottaa aina mukaan. Kullekin kameralle löytyy kokeilemalla tukevin käsivaralta kuvaamisen ote, mutta aina kannattaa tukea kyynärpäät rintaan. Perusasennossa seisotaan jalat noin 30 cm päässä toisistaan ja pidetään kameraa vakaana otoksen ajan tai käännetään kuvaakulmaa vyötäröliikkeellä. Jos jalustaa ei ole käytettävissä, saat kohtuullisen tuen kameralle polviasennossa, nojaamalla tuolin selkänojaan, seinään tai puuhun, maakuuasennossa esim. tyynyllä tai mättäällä.
Kaikissa digitaalivideokameroissa on joko optinen tai digitaalinen kuvanvakaaja, joka näkyy etenkin ilman jalustaa kuvatessa tulevan pienen tärinän poistumisena. Heilunta ja tärinä häiritsevät etenkin zoomauksissa. Optinen vakaaja ei heikennä digivakaajan tavoin kuvaa, mutta vie enemmän tilaa ja on kalliimpi. Digitaalinen vakain kannattaa kytkyä pois, kun kuvataan normaalietäisyyksiltä jalustalta.
Esimerkkivideo: ilman jalustaa , jalustalta