Kameraoptiikan valovoimaisuus vaihtelee ja yleensä valovoima kasvaa
linssikoon mukana. Useissa kameroissa voidaan myös erilaisia hämäräkuvausohjelmia
tai pimeäkuvausmahdollisuus infrapunatekniikalla. Usein myös
suljinaikaa voidaan säätää, jolloin kuvasta tulee
nykivä, mutta kohteet saadaan näkyviin. Videokameroissa on usein kiinteä tai lisävarusteena hankittava videovalo, joka poistaa monet tavalliset valaistusongelmat juhla- ja perhekuvauksissa. Varsinaisia verkkovirralla toimivia kuvausvaloja tarvitaan yleisvalaistukseen ja studiokuvauksiin. Valon värilämpötila (Kelvin-asteikko) vaihtelee valonlähteen mukaan. Sinivalkoisen päivänvalon värilämpötila on korkeampi kuin keinovalon. Ihmisellä aivot ovat oppineet korjaamaan väritastapainon tiettyyn suuntaan. Kamera tallentaa värit paljon todenmukaisemmin, minkä vuoksi toisinaan kameralle tallettuu luonnottomalta näyttäviä värivivahteita. Jotta videokuvan värit olisivat mahdollisimman "oikeita" on kaikissa kameroissa automaattinen valkotasapainon säätö, joka tunnistaa valonlähteen ja korjaa värit automaattisesti. Valkotasapainovalikossa on silti usein myös mahdollista valita ulko- tai sisäkuvaus sekä valkatasapainon käsisäätö. Joskus valon liian suuri kontrasti (esim. auringonpaiste varjoiseen metsään) haittaa yksityiskohtien erottumista. Paras valaistus on usein tasainen hajavalo, jota voidaan tuottaa myös videovalojen eteen laitettavilla pehmennyssuotimilla. Kolmipistevalaisussa takavalo asetataan esim. henkilön yläpuolle valaisemaan olkapää ja hiukset takaviistosta, päävalo etupuolelle ja tasoitusvalo kasvojen toiselle puolelle poistamaan päävalosta johtuvia varjoja. |