Metsän sukkessiossa erotetaan useita eri vaiheita. 

Seuraavassa kuvataan tuoreen tai lehtomaisen kankaan metsäsukkessiota. Eteläisen Suomen olosuhteissa tähän kuluu aikaa noin 100-150 vuotta. Kuivahkoilla kankailla ja sitä karuimmilla metsätyypeillä sukkessio eroaa tästä mm. siten, että (1) voimakasta kuusettumista ei tapahdu, (2) lehtipuuvaihe on erityisesti karuimmilla metsätyypeillä selvästi lyhyempi ja (3) mänty on pääosan sukkessiokierron ajasta vallitseva puulaji.

Sukkessio 1.

Meillä metsän kehitys alkaa tavallisesti metsäpalosta tai uudistushakkuusta (häiriöitä).

Sukkessio 2.
Häiriön jälkeen alueelle ilmaantuvat ensimmäisinä pioneerilajit, joita ovat esimerkiksi maitohorsma, harmaaleppä ja koivut.

Sukkessio 3.
Puuston kasvaessa puulajien ja -yksilöiden välinen kilpailu valosta ja ravinteista kovenee. Puhutaan metsän kehitys- ja kasvuvaiheesta. Monilla metsätyypeillä kuusi on puulajeista voimakkain kilpailija, joka vähitellen syrjäyttää muut puulajit. Puulajien välinen kilpailu vaikuttaa myös muuhun kasvillisuuteen ja eläimistöön sekä maaperän ekosysteemiin.

Sukkessio 4.
Kuusi on valtaosin syrjäyttänyt muut puulajit: ollaan tultu metsäsukkession pääte- eli kliimaksivaiheeseen. Kliimaksimetsän ikääntynyt puusto alkaa kuolemaan ja lahoamaan. Yksittäisiä puita kaatuu tai katkeaa myrskyissä. Näin syntyneissä latvusaukoissa on uutta kasvutilaa ja sukkessio alkaa pienessä mittakaavassa alusta. Puhutaan pienestä sukkessiokierrosta. Pieni sukkessiokierto on vallitseva metsän uudistumisen mekanismi kulonkiertämäalueilla eli esimerkiksi kosteissa lehdoissa.