1. Geneettinen eli perinnöllinen monimuotoisuus. 

Tällä tarkoitetaan jokin yksittäisen eliölajin perimän vaihtelua joko populaation sisällä tai eri populaatioiden välillä. Esimerkiksi monista puulajeista tavataan erilaisia muotoja ja muunnoksia (esim. kultakuusi).

2. Lajistollinen monimuotoisuus.

Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa esimerkiksi metsikössä esiintyvien lintulajien lukumäärää. Voidaan vaikkapa vertailla kahta saman kokoista mutta eri tyyppistä metsää: toisessa pesii 10 lintulajia ja toisessa 25. Jälkimmäinen metsikkö on siis monimuotoisempi mikäli tarkastellaan linnustoa.

Lajistollista monimuotoisuutta voidaan tutkia joko tiettyjen lajiryhmien osalta tai koko eliölajiston osalta. Jälkimmäinen tarkastelutapa on hankala, koska kaikkien eliölajien tutkiminen ja tunnistaminen on aikaa vievää ja vaikeaa työtä. Tämän vuoksi yleensä tutkitaankin vain osa lajistosta: tutkitaan joko tietty lajiryhmä (esim. kasvillisuus) tai tutkitaan useista lajiryhmistä ns. indikaattorilajien esiintymistä.

Indikaattori- eli ilmentäjälajin esiintyminen ilmaisee jonkun ympäristötekijän esiintymistä kohteella. Esimerkiksi runsaat naava- ja luppokasvustot ilmentävät vanhan metsän vakaata, saasteetonta pienilmastoa ja lehtokasvit puolestaan kallioperän rehevyyttä. Metsätyyppien tunnistamisessa käytettävät opaskasvit ovat yksi esimerkki indikaattorilajeista.

3. Maisemallinen ja elinympäristöjen monimuotoisuus. 

Tämä käsite pitää sisällään mm. metsikkökuvioiden lukumäärän ja koon, ikäjakauman, puulajisuhteet sekä metsälain ja luonnonsuojelulain tarkoittamat arvokkaat elinympäristöt. Tarkastellaan siis metsässä esiintyvää vaihtelua suuressa mittakaavassa, ’lintuperspektiivistä’.

Voidaan esimerkiksi tarkastella kahta suunnilleen saman suuruista metsätilaa. Näistä tilalla A on 5 kuviota jotka kaikki ovat saman ikäistä kuusikkoa. Tilalla ei esiinny metsälain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä. Tilalla B on puolestaan 2 eri kehitysluokkaa edustavaa koivuvaltaista kuviota, yksi männikkökuvio ja yksi kuusikko. Kuusikkokuviolla sijaitsee lähde ja siitä alkava luonnontilainen puro, jotka ovat metsälain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä. Tilalla B on selvästi suurempi maisemallinen ja elinympäristöjen monimuotoisuus.

Lisäksi voidaan puhua rakenteellisesta monimuotoisuudesta, jolloin tarkastellaan pelkän lajilukumäärän lisäksi myös eliöyhteisön lajien runsaussuhteita. Tähän liittyy myös avainlajin käsite: avainlaji on sellainen eliölaji, jonka esiintyminen hyödyttää useita muita lajeja. Esimerkiksi haapa on yksi metsän avainlajeista, sillä se toimii ravintona ja elinympäristönä monille sieni-, hyönteis-, jäkälä- ja lintulajeille. Toiminnallista monimuotoisuutta on puolestaan erilaisten luonnon häiriö- ja sukkessioprosessien (metsäpalot, kuolleen puuston lahoaminen) esiintyminen ja jatkuvuus.

Katso myös: 

http://www.vyh.fi/luosuo/

http://www.vyh.fi/luosuo/lumo/lumonet/kansi.htm

http://www.metsa.fi/luo/index.htm

http://www.luontoliitto.fi/metsaopetus/index.htm