Metsäpolitiikka tarkastelee metsätaloutta osana yhteiskunnan toimintaa sekä kansallisella että yhä enemmän kansainvälisellä tasolla. Suomessa metsätalouden toimintaympäristön tärkeimpiä yksittäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi
• Resurssit (esim. metsävarat, työvoima, pääomat, teknologia)
• Metsänomistus (yksityiset, valtio, yhtiöt, yhteisöt)
• Yhteiskunnalliset tekijät (esim. lainsäädäntö, hallinto, verotus, tukijärjestelmät, etujärjestöt)
• Tutkimus ja koulutus (esim. metsien kestävä hoito ja käyttö, kansainvälinen kilpailukyky)
• Kansainvälistyminen (esim. sopimukset, markkinat)

Tässä aineistossa tarkastellaan Suomen metsäpolitiikkaa lähinnä yksityisen metsänomistajan kannalta. Käsiteltävät aihealueet eivät kata koko laajaa metsäpolitiikan kenttää, vaan tarkasteluun on pyritty valitsemaan yksityisen metsänomistajan kannalta keskeisiä teemoja.

Aineistossa yksittäisiä asiakokonaisuuksia ei käsitellä kovin laajasti, vaan johdatetaan lukija asiayhteyteen. Useissa yhteyksissä on aihealueeseen liittyviä linkkejä kannustuksena omaehtoiseen tiedonhankintaan. Aineiston tehtävät on laadittu tukemaan itseopiskelua.

Käsitteitä, jotka esiintyvät tekstissä usein:

Metsätalous: Puun kasvatus, puunkorjuut, metsien monikäyttö
Metsäteollisuus: Massa- ja paperi- ja kartonkiteollisuus, puutuoteteollisuus ja tuotteiden markkinointi
Metsäsektori: Metsätalous ja metsäteollisuus
Metsäklusteri: Metsätalous, metsäteollisuus, edellisten tarvitsema koneiden, laitteiden, automaation ja kemikaalien valmistus, pakkaava teollisuus, graafinen teollisuus, energiayritykset, logistiikka- ja konsulttiyritykset, alan tutkimuslaitokset ja koulutus