Metsäsertifioinnilla tarkoitetaan menettelyä, jolla voidaan todentaa se että metsiä hoidetaan ja käytetään ennalta määriteltyjen vaatimusten eli kriteerien perusteella. Sertifioinnin mukaisella menettelyllä tavoitellaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää metsätaloutta. Sertifiointi on markkinalähtöinen keino, jolla halutaan osoittaa puunjalosteiden ostajille, että jalosteisiin käytetty puu on peräisin kestävästi ja hyvin hoidetuista metsistä.. Myös metsätalouden ulkopuolisille tahoille ja ihmisille halutaan osoittaa, että metsätalouden toimijat yhdessä sitoutuvat metsäsertifioinnin vaatimuksiin ja tavoitteisiin. Kansainvälisillä markkinoilla uskottavan sertifioinnin tulee olla puolueeton, luotettava ja paikallisiin oloihin sopiva. Metsäsertifioinnin tavoitteena ei ole yksin ratkaista metsien ja uhanalaisten eliöiden suojelua, vaan osaltaan turvata ekologista kestävyyttä talousmetsien käsittelyssä. Sertifioinnin pelkistetty tavoite on tehokas ja laadukas metsätalous.
Sertifiointi lähti liikkeelle trooppisten metsien suojelutarpeista, mutta nykyisin valtaosa sertifioiduista metsistä on teollisuusmaissa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että metsien häviäminen maapallolla on erityisesti kehitysmaiden ja trooppisten metsien ongelma. Ongelmaa ei kuitenkaan ole metsätalouden ”sisäinen asia”, vaan se on osa maailmantaloutta ja –politiikkaa.

Suomelle markkinalähtöinen metsäsertifiointi on lähtökohtaisesti tärkeä, koska maan metsätalouden tuotannosta valtaosa viedään yhä ympäristötietoisemmille Euroopan markkinoille. Suomessa metsäsertifiointi on pääosin toteutettu suomalaisen metsäsertifiointijärjestelmän vaatimusten mukaan. Järjestelmän lyhenne on FFCS (the Finnish Forest Certification System). Sertifioinnin piiriin kuuluu vuonna 2003 noin 95 % maan metsäalasta (noin 22 milj.ha) ja yli 310 000 metsänomistajaa. Suomen metsäsertifiointijärjestelmän keskeiset käytännön periaatteet ovat seuraavat:

Vapaehtoinen alueellinen ryhmäsertifiointi
Sertifiointijärjestelmän tulee olla paikallisiin oloihin sopiva ja myös kustannustehokas. Suomen pienmetsänomistajavaltaiseen omistusrakenteeseen tilakohtainen sertifiointi olisi ollut työläs ja kallis järjestelmä. Tämän takia kaikkien halukkaiden metsänomistajien (ryhmäsertifiointi) metsät sertifioidaan kerralla koko metsäkeskuksen alueella (alueellinen sertifiointi).

Yksittäisen metsänomistajan osallistuminen sertifiointiin on vapaehtoista. Metsänhoitoyhdistyksen jäsenet tulevat mukaan sertifiointiin yhdistyksen tekemällä päätöksellä. Jäsen voi jäädä sertifioinnin ulkopuolelle ilmoittamalla siitä erikseen yhdistykselle.

Muut kuin metsänhoitoyhdistyksen jäsenet ilmoittavat kirjallisesti alueensa metsänomistajien liitolle halukkuudestaan osallistua sertifiointiin.
Alueellisen metsäsertifikaatin saaminen ja sen voimassaolo edellyttää, että alueen metsätalouden arvioidaan täyttävän Suomen metsäsertifiointijärjestelmän asettamat vaatimukset. Arvioinnin suorittaa riippumaton ja luotettava ulkopuolinen taho (auditoija). Ensimmäinen alueellinen sertifikaatti myönnettiin vuonna 1999. Nykyiset alueelliset sertifikaatit ovat voimassa viisi vuotta myöntämispäivästään, edellyttäen että vuosittaisissa seuranta-arvioinneissa ei havaita vakavia puutteita.

Metsien hoidon ja käytön vaatimukset (kriteerit)
Metsien hoidolle ja käytölle on määritetty 37 vaatimusta. Osa kriteereistä koskee suoraan yksittäisen metsänomistajan metsissään tekemiä toimenpiteitä. Arvioinnissa kriteerien toteutumista tarkastellaan metsäkeskuksen (sertifiointialue) alueella. Jokaisen sertifioinnissa mukana olevan metsänomistajan tulee perehtyä sertifioinnin kriteereihin ja noudattaa niitä käytännön metsätaloudessa. Näin varmistetaan oman metsän hyvän hoidon ohella se, että sertifiointialue täyttää arvioinnissa sertifikaatin edellytykset. Kulloinkin voimassa oleviin metsänhoitosuosituksiin on pyritty sisällyttämään sertifioinnin vaatimukset. Noudattamalla metsien hoidossa ja käytössä suosituksia tai niihin perustuvaa metsäsuunnitelmaa, tulevat metsäsertifioinnin vaatimukset pääosin toteutettua.

Vuoden 2001 lopussa aloitettiin metsäsertifioinnin vaatimusten tarkistustyö, joka saatiin päätökseen alkuvuonna 2004. Tarkistetussa metsäsertifiointijärjestelmässä on 28 kriteeriä, joiden käyttöönotosta päätetään vuoden 2004 aikana metsänhoitoyhdistysten valtuustojen kokouksissa. Uudistuksessa voimassa oleva järjestelmän 37 kriteerin joukkoa on supistettu poistamalla kriteerejä ja yhdistämällä niitä. Tutustu uusiin kriteereihin alla olevasta internet-osoitteesta.

Suomen metsäsertifiointijärjestelmä osana kansainvälistä järjestelmää

Suomen FFCS-järjestelmä on liittynyt osaksi kansainvälistä metsäsertifioinnin järjestelmää PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes). Vuoden 2003 loppuun mennessä PEFC oli hyväksynyt 13 metsäsertifiointijärjestelmää, joilla on sertifioitu yli 48 miljoonaa hehtaaria metsää.

PEFC-järjestelmän tavoitteena on toimia kansainvälisesti uskottavana eri metsäsertifiointijärjestelmien metsäsertifiointiraamina ja edistää järjestelmien välistä keskinäistä tunnustamista.

PEFC-järjestelmä kattaa metsäsertifioinnin, puun alkuperän todentamisen ja lopputuotteen merkinnän (PEFC-logo).

Maailman sertifioiduista metsistä noin 41 prosenttia on sertifioitu PEFC:n mukaan ja noin 27 % ympäristöjärjestöjen kannattaman FSC:n mukaan. Muita järjestelmiä ovat mm. pohjoisamerikkalaisen metsäteollisuuden SFI, yhdysvaltalaisten metsänomistajien TFS ja Kanadan CSA.

Tehtävä 7: Selvitä yksityistä metsänomistajaa koskevat tärkeimmät sertifioinnin vaatimukset?

Lisää tietoa FFCS:stä: http://www.ffcs-finland.org/ ja PEFC:stä: http://www.pefc.org/