Lähde: Karjalainen & Sievänen 2001

Ihmisten maisema-arvostuksiin vaikuttavat sekä perityt että kulttuurin kautta opitut mieltymykset. Ihmisen geeneissä on synnynnäinen esteettinen herkkyys (= kauneuden arvostaminen) joka ilmenee eri kulttuureissa eri tavalla. Kulttuuritaustan lisäksi ihmisten maisema-arvostuksiin vaikuttavat mm. ympäristön tuttuus / vieraus, asuuko maalla vai kaupungissa, koulutus, ammatti sekä persoonallisuus. Useimpien ihmisten mielestä luonnonmaisemat ovat rauhoittavampia kuin kaupunkien maisemat ja niillä on siten elvyttävää merkitystä esimerkiksi stressin poistossa.

Ihmisten metsämaisema-arvostuksiin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. puuston ikä/koko, näkyvyys, aluskasvillisuuden määrä ja luonnontilaisuus. Myös metsänhoitotavalla, pääpuulajilla, puuston elinvoimaisuudella ja metsikön kulkukelpoisuudella on huomattavaa merkitystä. Toisten tutkimusten mukaan hoidettuja metsiä arvostetaan enemmän kuin luonnontilaisia, mutta myös päinvastaisia tuloksia on saatu. 

Keskeisin näistä eri tekijöistä on metsän ikä: suurin osa suomalaisista ihmisistä pitää varttuneista metsistä enemmän kuin nuorista taimikoista. Toisaalta vanhan metsän tiheys ja runsas kuolleen puuaineksen määrä koetaan negatiivisina tekijöinä. Yleisesti ottaen avaria metsiä, joissa on hyvä näköala, pidetään kauniimpina kuin tiheitä metsiä. Toisaalta matalasta aluskasvillisuudesta ja pensaista pidetään, mikäli ne eivät muodostu näköesteeksi. Metsän kulkukelpoisuus ja näköala ovat siis keskeisiä maisemakokemukseen vaikuttavia tekijöitä.