Metsiemme kansantaloudellinen merkitys ei rajoitu vain metsäteollisuuden vientituloihin ja työpaikkoihin. Melko uusi käsite metsien monikäyttö (ennen moninaiskäyttö) kuvaa metsän käyttöä muuhunkin kuin puuntuotantoon. Metsä on monelle ihmiselle perinteisten taloudellisten tekijöiden ohella tärkeä virkistymisen ja harrastusten paikka. Metsästys, marjastus ja sienestys ja yleensäkin metsäluonnossa liikkuminen ovat edelleen monen suomalaisen henkisen ja fyysisen kunnon lähde. Marjojen ja sienien poimiminen myyntiin on joillekin merkittävä lisäansio erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Luontomatkailu on paljolti metsää hyödyntävä ja tulevaisuudessa ilmeisesti edelleen laajeneva toiminto.

Metsien eri käyttömuotojen aineellisen hyödyn arvio vuonna 2000 (Tapion taskukirja, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio)
Raakapuu: Hakkuumäärä yksityismetsistä 56 milj.m3ja kantorahatulo 1,8 milj.€
Puuenergia: Käytetystä energiasta n. 20 % tuotetaan puulla
Metsämarjat: Keruumäärä n. 40 milj.kg ja arvo 71,5 milj.€
Sienet: Keruumäärä 2-10 milj.kg/v ja arvo 21,4 milj.€
Muut keräilytuotteet: Yrtit ja koristejäkälät, arvo 7,1 milj.€
Riista: Saaliin arvo 60 milj.€
Porotalous: Aluetaloudellinen merkitys 34 milj.€/v

Useat maamme uhanalaisista eliölajeista ovat osittain tai kokonaan metsällisen elinympäristön lajeja ja näin metsien käsittelyn vaikutuspiirissä.
Metsätalous on nykyisin merkittävin metsällistä elinympäristöä muokkaava tekijä. Valtaosaa Suomen metsistä käsitellään talousmetsinä, vain suojelualueet ja yksittäiset omistajiltaan "unholaan" jäänet alueet edustavat ns. metsän luontaista kehitystä. Viime aikoina metsätalouteen on kohdistunut yhä voimakkaampia luonnonhoidollisia vaatimuksia. Käytännössä tämä on tarkoittanut vaatimuksia suojelualueiden lisäämisestä erityisesti Etelä-Suomessa ja luonnonhoidon tekijöiden paremmasta huomioon ottamisesta talousmetsien käsittelyssä. Samaan aikaan Kansallisessa metsäohjelmassa on asetettu tavoitteeksi metsävarojen nykyistä suurempi hyödyntäminen jalostuksessa ja energiantuotannossa.

Metsiemme elinympäristöt ja niiden suojeleminen ovat myös kansainvälisen mielenkiinnon ja kansainvälisten sopimusten kohde. Tästä on esimerkkinä EU:n Natura-ohjelma, jossa Suomen osalle kohdistuu erityisvaateita pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsäisten luontokohteiden ja lajien suojelusta.