Luonnonsuojelulakia valmisteltiin ja se tuli voimaan samanaikaisesti metsälain kanssa. Tavoitteena oli yhteen sovittaa nämä luonnonhoidon ja -suojelun ja sen hyödyntämisen kannalta keskeiset lait.

Luonnonsuojelulaissa määritellään yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä:
1) Luontaisesti syntyneet, merkittävästi jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt
2) Pähkinäpensaslehdot
3) Tervaleppäkorvet
4) Luonnontilaiset hiekkarannat
5) Merenrantaniityt
6) Puuttomat tai luonnontilaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit
7) Katajakedot
8) Lehdesniityt
9) Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät

Suojeltuja luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu.
Metsätaloudelliselta arvoltaan (= puuntuotanto) merkittäviä voivat olla puustoiset luontotyypit eli lähinnä jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet.

Alueellinen ympäristökeskus määrittelee luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat. Ennen puustoisten luontotyyppien rajojen määrittämistä ympäristökeskuksen on oltava yhteistyössä metsäkeskuksen kanssa. Alueen muuttamiskielto tulee voimaan, kun määrittämispäätös on annettu tiedoksi alueen omistajille tai haltijoille ja siitä on kuulutettu kunnan ilmoitustaululla niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Maanomistaja voi valittaa päätöksestä lääninoikeuteen.

Suojeltavaksi luontotyypiksi määritelty alue jää maanomistajan omistukseen. Jos omistajalle aiheutuu luontotyypin suojelusta merkityksellistä haittaa, valtio on velvollinen korvaamaan haitan. Tällöin haitat korvataan täysimääräisesti. Haittaa tarkastellaan suhteessa siihen maanomistuksen määrään, joka maanomistajalla on alueella.

Suojellun luontokohteen ominaispiirteiden säilyttämiseksi saatetaan tarvita hoitotoimenpiteitä, esim. pähkinäpensaslehdoissa ja jalopuumetsiköissä kuusettumisen estämistä. Tällaiseen toimenpiteeseen tarvitaan ympäristökeskuksen lupa.
Suojellun luontotyypin luontoarvot saattavat esim. hoitotoimien puutteen tai luontaisen kehityksen takia hävitä. Tällöin ympäristökeskus voi lakkauttaa alueen suojelun.
Luonnonsuojelulaki ei velvoita maanomistajaa hoitamaan maillansa olevaa luontotyyppiä.

Luonnonsuojelulaissa käsitellään suojeltujen luontotyyppien lisäksi ainakin seuraavia asiakokonaisuuksia, jotka on tarvittaessa otettava huomioon metsien käsittelyssä:
1) Luonnonsuojelualueet
2) Luonnonmuistomerkit
3) Maiseman suojelu
4) Eliölajien rauhoittaminen
5) Kasvilajien rauhoittaminen
6) Erityisesti suojeltavat lajit

Lisätietoa luonnonsuojelualueista ja suojeltavista luontotyypeistä osoitteessa:
http://www.ymparisto.fi/