|
|
|
Pienet, tavallisesti alle yhden hehtaarin suuruiset ojittamattomien soitten kangasmetsäsaarekkeet ovat tärkeitä kohteita sekä maisemallisesti että luonnonhoidollisesti. Varsinkin märkien avosoiden ympäröimät saarekkeet voivat olla kulonkiertämiä. Tällaiselle kohteelle ovat tyypillisiä vanhan kliimaksmetsän rakennepiirteet, kuten esim. ylispuumäntyjen esiintyminen, puuston erirakenteisuus, runsas pysty- ja maalahopuusto sekä vanhojen raitojen ja haapojen esiintyminen. Vankkaoksaiset ylispuumännyt ovat hyviä pesäpuita esim. kalasääskelle ja muille suurille petolinnuille.
|
|
Suon ja metsän reuna on esimerkki kahden ekosysteemin
vaihettumisvyöhykkeestä. Tällaisella kohteella on usein ns. positiivinen reunavaikutus: kohteella esiintyy sekä metsän että suon lajistoa ja monimuotoisuus on siten suuri. On huomattava, että luonnontilainen havumetsäekosysteemi on maisematasolla tarkasteltuna Suomessa lähes aina metsän ja suon mosaiikki
|
|
|
– tämän takia on tärkeää säästää paitsi luonnontilaisia soita, niin myös niiden metsäsaarekkeita.
On huomattava, että metsälain ja metsäasetuksen mukaan tässä yhteydessä ojittamattomaksi lasketaan myös suo, jonne on kaivettu yksittäisiä ojia mutta ne eivät ole kuivattaneet itse suota. Tällöin esimerkiksi suon laitaan kaivettu, kivennäismaan soistumista ehkäisevä yksittäinen oja ei tee suosta ojitettua.
Metsälain tarkoittamat ojittamattomien soiden kangasmetsäsaarekkeet tulisi ensisijaisesti jättää luonnontilaisiksi lepokuvioiksi – mikä on monesti järkevää jo puuston korjaamiskustannuksienkin kannalta.
Pohjois-Karjalassa ojittamattomia soita ja niillä olevia saarekkeita on eniten maakunnan itä- ja pohjoisosissa. Maakunnan eteläosissa suuri osa soista ojitettu tai otettu turvetuotantoon.
|
|
