|
|
|
Useissa maailman maissa metsät luokitellaan niissä kasvavien puulajien perusteella. Meillä Suomessa puulajeja on kuitenkin vain muutamia, ja ne voivat kasvaa varsin monenlaisilla kasvupaikoilla. Esimerkiksi
mänty pystyy kasvamaan toisaalta kaikkein karuimmilla kalliomailla ja toisaalta rehevissä lehdoissa.
Puulajiin pohjautuva luokittelujärjestelmä ei olisi tästä syystä meillä riittävä kuvaamaan esim. metsikön puuntuottokykyä tai ekologisia arvoja. Tästä johtuen meillä metsät luokitellaankin
kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuuden eli pintakasvillisuuden mukaan metsätyypeiksi. Luokittelussa keskeisimpiä kasvilajeja kutsutaan
opaskasveiksi . Metsätyyppijärjestelmän kehitti meillä professori A.K. Cajander 1900-luvun alussa ja myöhemmin sitä on tarkennettu useaan otteeseen.
Metsämme jaotellaan kangasmetsiin ja lehtoihin. Kangasmetsiä on maamme metsistä valtaosa. Ne luokitellaan eri ravinteisuutta vastaaviin metsätyyppeihin pintakasvillisuuden mukaan. Vain kaikkein ravinteisimmille kasvupaikoille syntyy
lehtoja.
Tässä materiaalissa esitellään kasvupaikkatyypit eli metsätyyppien yleisjako ravinteisuuden perusteella. Kutakin kasvupaikkatyyppiä edustaa kullakin ilmastollisella
metsäkasvillisuusvyöhykkeellä
vähintään yksi varsinainen metsätyyppi. Esimerkiksi
tuoreen kankaan metsätyyppi on Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä mustikkatyyppi (MT) ja Pohjanmaan - Kainuun vyöhykkeellä puolukka-mustikkatyyppi (VMT). Pohjois-Karjalassa esiintyy molempien edellä mainittujen vyöhykkeiden metsätyyppejä. Tässä materiaalissa on kunkin kasvupaikkatyypin yhteydessä mainittu Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeen metsätyyppi. Lisäksi on kuvattu sanallisesti miten metsäkasvillisuus muuttuu Pohjois-Karjalassa siirryttäessä kasvillisuusvyöhykkeeltä toiselle.
|
|
|
Kenttäkerroksen kasveihin kuuluvat saniaiset, heinät (esim.
metsäkastikka), ruohot (esim.
kielo) sekä varvut (esim. puolukka,
suopursu). Kuvassa olevan
metsän kenttäkerros muodostuu puolukan muodostamasta varvustosta, joka
on melko yhtenäinen.
|
Kenttä-ja
pohjakerros
|
|
|
Useimmilla
metsätyyppiemme varpukasvit (puolukka, mustikka,
kanerva) muodostavakin
kenttäkerroksen valtalajiston. Lehdoissa vallitsevina ovat vaateliaat
ruohot ja heinät.
Pohjakerroksella tarkoitetaan puolestaan välittömästi maan pintaa peittävää kasvillisuutta, joka koostuu meillä sammal- ja jäkälälajeista. Tämän metsän pohjakerroksen muodostaa yhtenäinen seinäsammalkasvusto. Karuimmilla metsätyypeillä jäkälien osuus pohjakerroksessa lisääntyy. Vastaavasti rehevillä metsätyypeillä pohjakerros on epäyhtenäisempi ja se koostuu useista eri sammallajeista.
Metsätyyppi tulee määrittää aina riittävän laajalta alueelta. Esimerkiksi yhden metsikkökuvion sisällä voi olla huomattavan paljon vaihtelua. Myös puulaji, puuston tiheys ja metsän sukkessiovaihe vaikuttavat merkittävästi kasvillisuuteen. Esimerkiksi tiheää ensiharvennuskuusikkoa voi olla vaikea määrittää, koska
kuusen voimakas varjostus ja hapan neulaskarike rajoittavat voimakkaasti useimpien kasvilajien esiintymistä. Tällöin kannattaa tarkastella kuvion reunoja ja muita valoisampia kohtia. Vastaavasti uudistusalalla esiintyvä pioneerilajisto (esim. vadelma,
maitohorsma, heinät) vaikeuttaa tyypittämistä. Tällöin kannattaa tutkia uudistusalan reunoja sekä esim. kantojen tyviä joilla hakkuuta edeltävä lajisto säilyy parhaiten.
Kartta:
 metsäkasvillisuusvyöhykkeet
Kangasmetsien kasvupaikkatyypit (karuimmasta rehevimpään):
Karukkokangas
Kuiva kangas
Kuivahko kangas
Tuore kangas
Lehtomainen kangas
|
|
|
