Nämä kohteet ovat sekä geologisesti että ekologisesti arvokkaita. Rotkolla tarkoitetaan metsälaissa jyrkkäpiirteistä, kapeahkoa kallioperän ruhjemuodostumaa. Kuru on puolestaan loivapiirteisempi kallioperään tai kivennäismaahan uurtunut jyrkkäreunainen laakso. Molempien syvyys on yleensä vähintään kymmenen metriä. (Meriluoto & Soininen 1998)

Rotkojen ja kurujen merkitys luonnon monimuotoisuudelle pohjautuu pitkälti siihen, että suurista korkeuseroista johtuen pienellä alueella voi olla ilmastollisesti, maaperällisesti ja kosteusoloiltaan hyvin monenlaisia pienympäristöjä. Tähän vaikuttavat erityisesti rinteen suunta (varjo- vai paisterinne), jyrkkyys ja kallioperän laatu. Esimerkiksi rotkon yläosan kalliopahdoilla voi esiintyä tunturikasvillisuutta ja pohjalla on puolestaan kosteaa lehtoa sekä saniaiskorpea. Kivikkorinteet ovat kasvupaikkoina ilmastoltaan ääreviä ja niillä on myös oma lajistonsa. Usein rotkon tai kurun pohjalla virtaa lisäksi puro ja saattaapa sieltä löytyä nevarantainen lampikin. Puu- ja pensaslajisto on monipuolista ja lahopuustoa esiintyy paikoin hyvinkin runsaasti. Näin ollen samassa rotkossa voi esiintyä useita metsälain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä. Esimerkki tällaisesta kohteesta on Kolvanan Uuro Kontiolahdella.

Pohjois-Karjalassa kuruja ja rotkoja sekä jyrkänteitä alusmetsineen esiintyy erityisesti muinaisella Karelidien poimuvuoristo-alueella, joka ulottuu nykyisinä vaarajaksoina Keski-Karjalasta Kontiolahden ja Enon edelleen Kolin – Juuan alueelle.