Metsäekologia -               ARVOKKAAT ELINYMPÄRISTÖT

Pienvesien välittömät lähiympäristöt 

takaisin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lampien, purojen, norojen sekä lähteiden välittömät lähiympäristöt ovat usein muusta ympäristöstään pienilmasto-, kosteus- ja ravinneseikkojen puolesta selvästi poikkeavia kohteita. Tämä näkyy metsäympäristöstä poikkeavana kasvillisuutena. Esimerkiksi harjualueella sijaitsevan lammen rantoja kiertää usein vähäpuustoinen, upottava nevareunus.

Vastaavasti lähteen ja puron lähiympäristö on usein huomattavasti ympäristöään kosteampaa ja rehevämpää, mikä näkyy mm. runsaana ruoho- ja heinäkasvillisuutena (mesiangervo, korpi- ja viitakastikka, hiirenporras, ranta-alpi). Varsin yleinen tilanne on, että puronvartta reunustaa kapea ruoho- ja heinäkorpi tai saniaiskorpi.

Pienvesien välittömissä lähiympäristöissä puusto on usein ympäristöään monilajisempaa (lehtipuita enemmän) ja pensaskerros voi olla tiheäkin. Pienvesien lähiympäristöt ovat usein kulonkiertämiä ja siksi arvokkaita metsäluonnon monimuotoisuudelle. Myös lahopuustoa esiintyy näillä kohteilla tavallisesti runsaasti. Pienvesien lähiympäristöjen suojelulla on huomattavaa merkitystä vesistöjen tilalle ja sitä kautta kalastolle sekä vesistöjen virkistyskäytölle.

Pienvesien ja niiden lähiympäristöjen suojelu tarkoittaa riittävän suojavyöhykkeen jättämistä vesistön ympärille sekä ajourien suunnittelua siten, etteivät ne kulje puron tai noron poikki. Talvella pienvesien havaitseminen on melko vaikeaa. Suojavyöhykkeen leveys määräytyy tapauskohtaisesti mm. maaston muotojen mukaan. Esimerkiksi vaaran rinteeltä virtaavan puron kosteusvaikutus rajoittuu melko kapealle alalle. Vastaavasti laakson pohjalla puroa voi reunustaa leveäkin rantaluhta tai korpi. Suojavyöhyke tulisi jättää luonnontilaan tai siellä voidaan suorittaa vain varovaisia poimintahakkuita, koska muut metsätaloustoimet johtavat helposti mm. pienilmaston muuttumiseen. Myös lahopuusto tulee säästää.

Pohjois-Karjalassa on melko runsaasti pienvesiä. Lähteet, purot ja lammet muodostava usein arvokkaita pienvesikokonaisuuksia. Onkin tärkeää pyrkiä suojelemaan vesistökokonaisuuksia – unohtamatta toki yksittäisiä kohteita !

 

Purolla tarkoitetaan kapeaa virtaavan veden uomaa, jossa kalan liikkuminen on mahdollista. Välittömän lähiympäristön kasvillisuus on rehevää. Vastaavasti noro on osittain esim. kivien alla virtaava ’piilopuro’ tai hyvin kapea vedenjuoksu-uoma. Luonnontilainen puro tai noro on aina mutkitteleva <> oja !

 

 

Enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet luetaan metsälain tarkoittamiin arvokkaisiin elinympäristöihin. Hyvin yleinen tilanne on että lammen rantoja kiertää kapea nevareunus. Pienet lammet voivat olla kaakkurin (uhanalainen lintulaji) pesimäpaikkoja. Suojavyöhykkeen jättäminen vesistön varteen on luonnonhoidon lisäksi myös maisemanhoitoa.

 

Lähde on pohjaveden avoin purkautumisaukko, joka sijaitsee usein esim. harjun rinteessä. Pohjaveden virtaus pitää lähteen 
välittömän lähiympäristön pienilmaston suhteellisen vakaana ympäri vuoden: kesällä lähde ympäristöineen on ympäröivää metsää
viileämpi ja kosteampi, talvella lämpimämpi (pysyy sulana). Tästä johtuen lähteissä voivat elää monet sellaiset eliölajit,
jotka eivät menesty muun tyyppisissä ympäristöissä.

Tihkupinta on alue, josta pohjavesi tihkuu maanpinnalle, mutta jossa ei ole selkeää purkautumisaukkoa. Tihkupinnat sijaitsevat samanlaisissa paikoissa kuin lähteetkin. Myös kasvillisuutta luonnehtivat samat lajit ja lajiryhmät: vaateliaat sammalet, ruohot sekä saniaiset.

| Oppimateriaali | Copyright | MetsäVerkko |