Korvet ovat puustoisia soita, joiden pääpuulaji on yleensä kuusi. Korville ominaisin piirre on että niissä esiintyy sekä suolajeja (esim. pohjakerroksessa karhun- ja rahkasammalia) että ravinteisuudeltaan vastaavan metsätyypin lajistoa. Siten esimerkiksi lehtokorvessa esiintyy kostean lehdon kasvillisuutta ja vastaavasti mustikkakorvessa (kuuluu kangaskorpiin) tavataan tuoreen kankaan kasvillisuutta.

Korvet ovat usein esimerkki kulonkiertämistä, ja siten niissä voi esiintyä kosteaa, häiriötöntä pienilmastoa vaativia kliimaksmetsän eliölajeja, kuten esimerkiksi eräitä puiden pinnalla kasvavia jäkälälajeja. Valtaosa maamme eteläisen puoliskon korvista on ojitettu ja useasti ojitus onkin ollut järkevää puuntuotannon kannalta. Toisaalta ojitus on johtanut korpien harvinaistumiseen.

Kangaskorpi

Rehevät korvet eli lehtokorpi, saniaiskorpi sekä ruoho- ja heinäkorpi ovat luonnontilaisina tai luonnontilaisen kaltaisina metsälain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä. Niitä esiintyy pienialaisina mm. purojen varsilla tai rehevissä notkelmissa. Vesistöjen varsilla esiintyessään näihin tyyppeihin liittyy tavallisesti luhtaisuutta eli tulvavaikutteisuutta, toisinaan näitä korpityyppejä tavataan myös lähteiden välittömässä lähiympäristössä. Pienilmasto on kostea ja viileä. Näiden korpityyppien vaihettuminen toisiinsa sekä toisaalta kosteisiin lehtoihin on liukuva. Usein samalla kuviolla voi esiintyä usean eri tyypin piirteitä.

Luonnontilaiset rehevät korvet ovat maassamme melko harvinaisia, sillä suurin osa niistä on ojitettu. Näiden arvokkaiden elinympäristöjen suojelu tarkoittaa niiden jättämistä metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Ainoastaan varovaiset talvella suoritettavat poimintahakkuut ovat mahdollisia, muu metsätaloustoiminta muuttaa ratkaisevasti elinympäristön pienilmasto-oloja. Maaperän muokkaaminen ja ojittaminen on metsälain nojalla kiellettyä.

Lehtokorvelle on ominaista kostean lehdon lajien sekä suolajiston muodostama runsaslajinen kasvillisuus, joka on kenttäkerroksessa joko saniais- tai suurruohovaltaista. Lajistoa esim. sudenmarja, kotkansiipi, hiirenporras, suokeltto, huopaohdake, kämmekät sekä mesiangervo. Puusto on kuusi-, hieskoivu- tai leppävaltaista. Tervaleppävaltainen korpi voi olla myös luonnonsuojelulain tarkoittama kohde. Lehtokorvet ovat meillä melko harvinaisia, niitä esiintyy lähinnä samoilla alueilla kuin lehtojakin.

Lehtokorpi

Pohjois-Karjalassa saniaiskorpia esiintyy harvakseltaan koko maakunnan alueella rehevissä notkelmissa sekä jokien ja purojen varsilla. Ne ovat vähäravinteisempia kuin lehtokorvet. Kasvillisuutta luonnehtii rehevä hiirenportaan, isoalvejuuren ja korpi-imarteen muodostama saniaiskasvusto. Saniaiskorvet ovat yleensä pienialaisia. Ne ovat huomattavasti yleisimpiä kuin lehtokorvet.

Saniaskorpi

Ruoho- ja heinäkorpia esiintyy harvakseltaan koko maakunnan alueella samanlaisilla kohteilla kuin saniaiskorpiakin. Tyypillisiä kenttäkerroksen lajeja ovat mm. ojakellukka, korpi- ja viitakastikka, mesiangervo, korpikaisla, kurjenjalka, luhta- ja pullosara sekä suursaniaiset

Ruohokorpi