Nämä kohteet poikkeavat ekologisesti huomattavasti muista metsäympäristöistä mm. kasvupaikan maaperän karuuden ja äärevän pienilmaston suhteen. Erityisesti kallioiden kasvillisuudessa on
karukkokankaan piirteitä. Kivikoiden ja louhikoiden kasvillisuus voi olla vieläkin kituliaampaa koostuen ainoastaan kivien pinnalla kasvavista jäkälistä.
Kivikot voivat olla toisinaan jääkauden jälkeisen kehityksen muodostamia muinaisrantoja, kuten oheisessa kuvassa.
Hietikoilla on oma äärimmäisen karuihin olosuhteisiin sopeutunut lajistonsa, esim. kangasajuruoho.
Kitu- ja joutomaan kallioita, kivikoita ja louhikoita esiintyy Pohjois-Karjalassa harvakseltaan koko maakunnan alueella
(vrt.
kurut ja rotkot). On huomattava että näihin kohteisiin luetaan myös yksittäiset kalliopaadet ja siirtolohkareet (Meriluoto & Soininen 1998). Hietikot ovat edellisiä huomattavasti harvinaisempia, niitä tavataan pienialaisina mm. Höytiäisen rannoilla.
Nämä kohteet ovat äärimmäisen karuutensa vuoksi erittäin herkkiä maaston kulumiselle, mistä johtuen ne tulisi jättää kokonaan metsätaloustoiminnan ulkopuolelle. Mahdolliset hakkuut tulee tehdä hyvin varoen talvisaikaan. Puuntuotannollinen kyky on kaikilla näillä paikoilla hyvin alhainen joten niiden jättämisestä luonnontilaiseksi aiheutuu harvoin merkittäviä tuotannollisia tappioita.