|
Karukkokangas on hyvin harvinainen metsätyyppi, ja tyypillisenä sitä tavataan vain kaikkein karuimmilla hiekkamailla. Yleisimmillään karukkokankaat ovat Hailuodosta Oulujärvelle ja Kainuuseen ulottuvalla ns. jäkälävyöhykkeellä. Ainoa tavattava puulaji on mänty, ja sen valtapituus jää 80-vuotiaana Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä 10 metriin (Kuusipalo 1996).
|
Kenttäkerros on erittäin harva ja koostuu lähinnä kituliaista varvuista ja muutamista heinistä. Pohjakerroksen tyypillisin piirre on poronjäkälien (harmaa-, valko- ja palleroporonjäkälä) muodostama yhtenäinen matto. Sammalia esiintyy vain harvakseltaan.
Karuilla kalliomailla esimerkiksi Saimaan saarissa sekä vaarojen lakiosissa tavataan yleisesti karukkokankaan kaltaista kasvillisuutta.
|
Karukkokangas
|
Tämä kuitenkin eroaa varsinaisista karukkokankaista siten, että kallioiden halkeamissa ja muissa paikoissa joissa kallion päällä on ohut kivennäismaakerros, tavataan myös kuivan tai kuivahkon kankaan kasvillisuutta. Lisäksi kosteammissa paikoissa jäkäläpeitettä rikkovat rahkasammalkasvustot.
Karukkokankaan kaltaista kasvillisuutta tavataan myös kitu- ja joutomaiden kallioilla, hietikoilla, louhikoilla ja kivikoilla jotka ovat metsälain 10§ tarkoittamia
arvokkaita elinympäristöjä.
|
|