Tuoreet kankaat ovat Pohjois-Karjalassa hyvin yleinen metsätyyppi, niitä tavataan ennen kaikkea keskiravinteisilla moreeni- ja hietamailla. Maakunnan itä- ja pohjoisosissa tuoreiden kankaiden osuus vähenee ja karumpien metsätyyppien osuus kasvaa.

Tuoreen kankaan pääpuulaji voi olla mänty, kuusi, rauduskoivu, hieskoivu tai haapa, sukkession alkuvaiheessa myös harmaaleppä. Sekapuustona tavataan mm. raitaa. Männyn valtapituus on Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeellä 80 vuoden iässä keskimäärin 24 m, kuusen 21 m ja rauduskoivun 24 m (Kuusipalo 1996). Tuore kangas soveltuu hyvin kaikkien em. puulajien kasvattamiseen.

Mustikkatyypin tuore kangas. Joensuu.

Pensaita on tällä metsätyypillä selvästi enemmän kuin karummilla metsätyypeillä mutta lajeja on vähän - pihlaja, raita ja harmaaleppä ovat tavallisimmat. Kenttäkerrokselle on tyypillistä melko yhtenäinen mustikanvarpupeite. Muita yleisiä kenttäkerroksen lajeja ovat mm. metsätähti, vanamo, puolukka, kangas- ja metsämaitikka, kielo ja metsälauha. Pohjois-Karjalan pohjois- ja itäosissa puolukan osuus voi olla yhtä suuri kuin mustikan. Sukkession alkuvaiheessa esim. uudistusalalla tyypillisiä kenttäkerroksen pioneerilajeja ovat maitohorsma, vadelma ja metsäkastikka, mutta varttuneessa metsässä mustikkavarvusto on lähes aina vallitseva.

Pohjakerroksen tyypillisin piirre on yhtenäinen seinäsammal- ja kerrossammalpeite. Tiheissä ensiharvennuskuusikoissa sammalpeite voi puuttua voimakkaan varjostuksen vuoksi lähes kokonaan. Kunttakerros on usein paksu, etenkin jos valtapuuna on kuusi.