Luhdat ovat tulvavaikutteisia soita jotka sijaitsevat aina vesistön vaikutuspiirissä. Niiden puuntuotoskyky on kosteudesta johtuen huono. Luhdat jaetaan puustoisiin luhtiin, pensaikkoluhtiin sekä avoluhtiin.

Samalla kohteella voi esiintyä kaikkia kolmea päätyyppiä: aivan rannassa sara-, osmankäämi- tai järviruokovaltaista avoluhtaa, sitten pajujen ja suomyrtin luonnehtimaa pensaikkoluhtaa ja lopuksi hieskoivu- ja leppävaltaista puustoista luhtaa. Luhdat ovat siis metsä- ja vesiekosysteemin vaihettumisvyöhykkeitä, joilla on hyvin suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle.

Avoluhta

Puustoisten luhtien pääpuulaji on tavallisesti tervaleppä, harmaaleppä tai hieskoivu. Puustoisia luhtia esiintyy Pohjois-Karjalassa yleisesti järvien ja jokien rannoilla. Myös luhdat ovat usein kulonkiertämiä ja siksi arvokkaita metsäluonnon monimuotoisuudelle.

Pintakasvillisuudessa on usein samoja piirteitä kuin rehevien korpien lajistossa, ja toisinaan samalla kohteella voi olla useiden eri tyyppien piirteitä. Tervaleppäluhdalle läheinen tyyppi on tervaleppäkorpi joka on luonnonsuojelulain tarkoittama arvokas elinympäristö. Pohjois-Karjalassa on paljon tervaleppää kasvavia kapeita järvenrantaluhtia, mutta vain murto-osa niistä täyttää tervaleppäkorven määritelmän.

Pensaikkoluhdat ovat tavallisesti pajukkoisia, avoluhdilla puolestaan vallitsevia kasvilajeja ovat mm. osmankäämi, järviruoko ja kaislat. Näitä molempia esiintyy Pohjois-Karjalassa jokien ja erityisesti järvien rannoilla. Kun puhutaan ’järvenrantakaislikosta’, kyseessä onkin yleensä järviruokovaltainen luhta.

Sekä pensaikko- että avoluhdat ovat linnuston kannalta erittäin tärkeitä alueilta. Puustoiset luhdat joissa on paljon leppä- ja koivulahopuustoa voivat olla pikkutikan tai valkoselkätikan elinympäristöjä. Rantaluhdilla voivat lisäksi toimia vesistöjen suojavyöhykkeenä, joka pidättää uudistusalalta tai esim. pellolta valuvia ravinteita. Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset luhdat lasketaan metsälain tarkoittamiin arvokkaisiin elinympäristöihin. Niiden suojeluun pätevät samat perusperiaatteet kuin reheviin korpiin ja lettoihin. Maaperän muokkaaminen ja ojittaminen on metsälain nojalla kiellettyä.