Letto on lehdon vastine suotyypeissä. Niitä syntyy vain maaperältään kaikkein ravinteisimmille alueille, minkä vuoksi niiden kasvillisuus on omaleimaista. Letto voi olla joko avosuo tai osittain puustoinen, jolloin puhutaan mm. lettorämeistä ja lettokorvista. Letoilla voi esiintyä myös luhta- tai lähdevaikutusta. Pohjakerroksessa vallitsevat eräiden rahkasammallajien lisäksi ns. ruskosammalet. Kenttäkerroksessa esiintyy vaateliaita ruohoja, mm. kämmeköitä, lettovillaa, mesiangervoa ja huopaohdaketta. Osa lettojen kasvilajeista on uhanalaisia.

Luonnontilaisia lettoja on kaikkiaan maassamme hyvin vähän, sillä valtaosa niistä on aikaisemmin raivattu pelloiksi tai ojitettu. Lapin läänin eteläpuolella esiintyvät luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset letot ovat metsälain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä. Niiden suojeluun pätevät samat periaatteet kuin reheviin korpiinkin. Maaperän muokkaaminen ja ojittaminen on metsälain nojalla kiellettyä.

Letto

Pohjois-Karjalassa letot ovat hyvin harvinaisia ja yleensä pienialaisia. Niitä esiintyy mm. Kolin alueella, Juuassa ja Ilomantsissa.